Tuossa hetki sitten pyöritin päässäni, että miksi iheessä jotkut ovat noin kaksinaismoralisteja? No heti alkuunsa täytyy myöntää, että itsekin olen sortunut siihen ja useampaan otteeseen. Mutta viime kerrasta alkaa jo olemaan aikaa. Toivottavasti.
Tämä juttu on tapahtunut jo kolmisen viikkoa sitten. Oulussa oli koulutusmessut ja meidän kampuksen piti esitellä koulua Haapaveden kampuksen kanssa. Messujen jälkeen haapavetiset haukuttiin lähes alimpaan helvettin. Haapavetiset kiitti hyvästä yhteistyöstä, mutta torniolaiset naureskelivat partoihinsa. Tapahtumaan osallistuneilla ei ole munaa antaa palautetta. Ei etenkenkään päin näköä ja kriittistä palautetta. Edelleen haukutaan selän takana. Ja parhaimmassa tapauksessa he itse moittivat, kun muut eivät anna heille palautetta, mutta samalla jätetään muut yhteistyökumppanit ilman palautetta. Tässä on niin helppo kritisoida muiden toimintaa. Mutta kun katsoo peiliin ja tarkastelee kuinka itse toimii, niin on helpompi muuttaa omaa toimintaa vähemmän tuomittavaksi. Vaikka toimisin omasta mielestä vähemmän kaksinaismoralisesti, niin jonkun toisen mielestä kuitenkin olen vielä kauheampi moralisti.


Mutta kaikesta huolimatta yksi ihminen saa minut sisäisesti hymyilemään ja hyvälle tuulelle sisäisesti. Tiedän, ettei meillä ole sellaista yhteistä tulevaisuutta kun toivon, haluan ja unelmoin. Mutta kuitenkin voin haaveilla yhteisistä hetkistä, vaikka viime kertainen ei välttämättä anna ihan niin ymmärtää. Ollaan juteltu, vaikkei niistä asioista mistä olisi ehkä ollut syytä jutella. Kaikesta huolimatta nukkumaan mennessäni haaveilen, että kyseinen henkilö olisi vieressäni ja saisin rutistaa hänet syliini ja suukotella hänen vahvaa hauista. Voi, kuinka kaipaankaan yhtä ainutta ihmistä.

Kun duunari bailaa, niin porvari nukkuu huonosti. Etenkin jos asuu naapurissa.
Nyt tuntuu taas hyvältä. Pääsin turvallisesti kotia. Tuossa sateessa ja tuiskussa en lähtenyt tarpomaan tuota paria kilometriä, joten otin taksin alle ja hurautin portin pieleen. En kuitenkaan ihan itse ajanut vaan taksikuski, -> en taida olla ihan ajokunnossakaan, kun tuossa pitkin iltaa on tullut muutama olut juotua.
Eikä taksi ihan kirjaimellisesti portin pieleen ajanut, vaan portin viereen.
On kyllä ihanaa, kun on omassa sängyssä, puristaa unilelu kainaloon, ajatella muutama lämmin ja ihastuttava ajatus yhestä ihmisestä ja vasta sitten nukahtaa. Aamulla ei ole mihinkään kiirettä.

Taas tämä junamatka avarsi maailmaa. Ravintolavaunuun tuli pariskunta, jotka olivat perjantainakin junassa. Nainen alkoi vieruskaverilleen ruikuttamaan siitä, kun he perjantaina joutuivat 'melkein' syömään pasta-aterian seisaaltaan. Syynä oli se, että oli opiskelijatyttöjä (oli vain yksi), jotka tekivät tehtäviään ja hengailivat ravintolavaunussa ostamatta yhtikäs mitään. Oli pakko heittää tytön puolustukseksi, että ko. junaan ei myyty enää paikkalippuja, ei ainakaan oulu-hki välille, koska kaikki paikat oli jo myyty, eikä vr myy kymmentä paikkalippua yhdelle pitemmälle matkalle. Itse ainakin kävelin useampaan kertaan junan päästä päähän etsien istumapaikkaa. Ravintolavaunussa oli 'helpointa' istua kalja nokan alla. Joten jos vr ei pysty lisäämään istuma- ja makuupaikkoja sekä vaunuja, niin ei kanssamatkustajilla ole vara ruikuttaa tällaisesta ja haukkua syytöntä ulkopuolista.
Katoin tuossa naista, joka tuli neljän lapsen kanssa tampereelta. Yksi lapsista on noin 6kk ja loput ovat 4-8-vuotiaita. Naisen pitää pitää kahta lasta sylissä tai kahden lapsen on pystyttävä istumaan samalla penkillä. Koko konklaavi pysähtyi puoleen väliin vaunussa, kun äitin piti tarkistaa paikkojen numerot. Lapset jäivät reput selässä seisoskelemaan keskelle käytävää. Sitten, kun lasten äiti näytti lapsille, että heidän paikat ovat käytäväpaikkoja, niin lapset alkoi kinastelemaan, että kuka istuu äitiä vastapäätä. Kukaan ei halunnut istua käytävän toiselle puolelle vieraan ihmisen viereen. Toiseksi nuorin lapsista saa hyppiä kengät jalassa penkillä ja nuorin syö äitin kannettevan tietokoneen johtoa. Hyvät tavat lapsilla!

Alkoi tunti sitten junamatka pendoliinolla kohti pohjoista. On tuntunut sika hyvältä tavata tuttuja. Joitakin on viimeksi tavannut suurinpiirtein vuosi sitten. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi, eilinen bändi oli loistava sekä alustajat puhuivat asiaa mielenkiintoisesti.
Nyt alkaa olemaan ajatukset kotipuolessa, joten matka tuntuu pitkästyttävältä ja liian pitkältä. Olisi kyllä pari kirjaa, mutta taitaa sen verran paljon väsy painaa, ettei lukemisesta tule mitään. Ei silmät pysy samalla rivillä.

En enää jaksanut kuunnella sen yhden ääliön huonoja juttuja. Kaverilla oli muovipussi pöydän alla, josta se välillä otti viruvakgeapullon ja kaato hömpsyt omaan mukiin. Ravintolavaunun henkilökunta kävi pariin otteeseen kieltämässä. He soittivat konduktöörille, että konnari takavarikois viinapussin siksi aikaa, että helsingissä annettaisiin pussi takasin.
En jäänyt seuraamaan, että mitä siinä vaiheessa tapahtuu. No, onneksi nyt löytyi istumapaikka. Ehkä tässä on toiveita, että saan pitää paikkani. Ei tässä enää tule junaan, kun ainoat pysähtymispaikat ennen määränpäätä on tikkurila ja pasila. On se hyvä, että viimiseksi 1.5 tunniksi löytyy istumapaikka muualta kuin ravintolavaunusta. Onkohan  perjantain pendoliino aina näin täynnä? Vai johtuuko siitä, että tänään perjantai ja 13 päivä. Vielä pitäisi jaksaa kolmisen tuntia ennen kuin pääsen kiljavalle.

Konnaritäti kävi mulkoilemassa sen verran pahannäköisesti, joten päätin vessan kautta lähteä muihin vaunuihin tupeksimaan. Empä tässä junassa ole nähnyt sottasempaa vessaa. Vessapaperirullat olivat lattialla. Niissä oli vielä paperiakin. 'Puhdasta' rullaa en löytänyt sinä aikana kun olin istunnolla, joten revin käsipaperista sopivia palasia. Eihän niin saa tehdä, mutta en varmasti käytä lattialla uitettua vessapaperia. Ja kun niitä ykkösluokan matkustajia katteli, niin kyllä he itsestään pitävät siistissä kunnossa.
Tulin takasin ravintolavaunuun. Porukka on pysynyt lähes samana, mitä se oli oulusta lähtiessä. Jumankauta täytyy kait vetää kunnon kooma, kun niskan takana istuu kaveri, joka kehuu menevänså helsinkiin studio51 kaksvuotisbileisiin. Heebo on kuulemma sedu koskisen hyvä ystävä. Tämä heebo aikaa tänä iltana lähteä takasin seinäjoelle. Vittu pitäs turvan kiinni, eikä kiroais ja huutais koko aikaa. Äske hän heitti, että kun hän laittaa ammattimiehen töihin, niin hän voi velottaa 33 euroa tunti. Hänelle jää 12 tunti käteen, eikä hän maksa siitä veroja. Katotaan kuinka kauan porukka jaksaa kuunnella tuollasta turvan soittamista, joku saattaa kyllä käydä huitasemassa nessuun. Tämän se teettää, kun matkustaa perjantaina ja on vielä kaiken kukkuraksi 13 päivä.

Kuinkahan ahtaaksi tämä pendoliino tulee? Jos kourallinen poistuu junasta asemalle, niin 2-3 kourallista tulee junaan. Oulun jälkeen tänne on tullu ihan sikana porukkaa. Hyvässä lykyssä vielä pari paikkaa löytyy, muttei pitkäksi aikaa. Seinäjoelta kuitenkin tulee lisää porukkaa. Toivottavasti viimeistään tampereella junasta lähtisi porukkaa pois. Alkaa jo sen verran silmä luppasemaan, että pitäisi päästä vähäksi aikaa nukkumaan. Jostain kumman syystä viimeyönä ei tullut nukuttua kuin pari tuntia.
Tuossa tuli keski-ikäinen pariskunta syömään. Ensin he saivat paikat selkä menosuuntaan. Sitten käytävän toiselta  puolen vapautui paikat kasvot menosuuntaan. Heillä tuli kiire vaihtaa paikat ennenkuin ruoka tulee pöytään. Tuli niin kiire vaihtaa paikkoja, että ruokailuvälineet jäi entiseen pöytään. Jos olisin istunut lähempänä olisin varmaan sylkäissyt kunnon räkäklimpit ruokailuvälineisiin. Tosi ystävällistä.
Toinen asia mikä on kiinnittäny huomiota, on tuo ravintolavaunun vessa. Itsekin meinasin jo mennä käyttämään sitä, mutta.... Ensin päätin seurata tilannetta. Ei kertaakaan vessan ulkopuolelle syttynyt valoa, että vessa olisi varattu. Pari kertaa tapahtui, että joku oli jo vessassa ja toinen painoi ovenavausnappia ulkopuolelta. Kohta oli komea näky kun asiakas oli housut kintuissa. Onneksi ketään ei yllätetty vessasta vastakkaisen sukupuolen kanssa harrastamasta seksiä. Vai olisko ollut pahempi, jos siellä olisi ollut kaksi samaa sukupuolta olevaa 'työntouhussa'?
Osa on yrittänyt väkisin vetää vessan ovea auki, mutteivät ole onnistuneet siinä. Vasta sanomisen jälkeen ovat tajunneet oven vieressä olevan napin, josta oven saa huomattavasti helpommin auki. On kiva olla vahingoniloinen.
Tulin ykkösluokan vaunuun istumaan. Täälä on leveämmät istuimet ja haaleaa kahvia. En kyllä maksaisi tästä enempää kuin muistakaan paikoista. Ei tämä mitään deluksusta ole, josta kannattaisi maksaa jotain ylimääräistä. Onneksi ei ole kuin kolmisen tuntia ja olen helsingissä.

On tosi kivaa seura ihmisiä ravintolavaunussa. Äsken lähti tämmönen viisikymppinen täti-ihminen pois. Juuri kun hän painoi nappia avatakseen oven, niin eräällä matkustajalla alkoi puhelin soimaan, sellasella lällätys-biisillä kaiken lisäksi. Niin nainen jäi oven suuhun katselemaan ympäriinsä, jotta löytäisi ääntelyn lähteen ja syyn. Naisen ilmeet sai minut taas hyvälle tuulelle.

Kaikkea sitä kuulee, kun matkustaa paljon. Kun en saanut ostettua pendoliinoon lippua, niin tulin istumaan ravintolavaunuun. Niin käytävän toiselle puolen tuli nainen, joka höpisi itsekseen. Kuulinpahan hänen mumisevan, että näköjään ne pitää tupakkakoppia kiinni niin kauan kuin ollaan asemalla. Vein naapuri vaunuun kapsäkkini, niin siinä oli krematoorio ja se kyllä oli käytössä. Ja jos naikkonen tarkotti tuota koppia, joka on tässä ravintolavaunussa, niin se ei ole tupakkakoppi vaan 'baaritiski'. Sieltä löytyy kaikkea tarpeellista mitä voi syödä, juoda tai lukea ravintolavaunussa. Eikä sitä koskaan ole avattu ennen junan lähtöä. Tai korkentaan pari minuuttia ennen starttia. Eli näin tällä kertaa.
Konnari käväsi. Ostin siltä lipun helsinkiin. Maksoin siitä 37.40. Tarkistin wapin kautta, että se on pendoliinon normaalihinta opiskelijalle. Joten konnari ei ottanut sitä kolmen euron palvelumaksua. Kerrankin jotain positiivista vr:ltä.
Tämä pendoliino on tullut helsingistä ouluun ja melkein samantie tämä lähtee takaisin kohti stadia. On ouluun tulo ollut vissiin vähän myöhässä, kum iss:n kaksi siivoojaa vielä keräili roskia, kun saavuin 15.30 junaan. Ja juna kerkes lähtemään ennenkuin he saivat työnsä tehtyä. Niin ainakin päättelin kun he tulivat kahvittelemaan. On sekin, että he pystyvät hyppäämään junasta pois vasta ylivieskassa. Ja etenkin nyt kun jouduttiin pysähtymää oulaisissa vastaan tulevaa junaa. Taitaa pohjoseen menevät junat olla taas hieman myöhässä. Tämähän on se uusi juna-aika.
Täytyy kait lähteä katsomaan, että löytyisikö istumapaikkaa noista 'oikeista' vaunuista.

Linja-autossa pitkästä aikaan. Olen nyt menossa duunaripäiville Kiljavalle. Eihän tämä ole vasta kuin toinen reissu junalla kohti pääkaupunkiseudun suuntaan. Tänne lykkäs jostakin kauheasti sumua. Sataa metriä kauemmas ei näe. Joten motarilla kivaa ajaa, kun hirviä on hitosti liikenteessä.
Vähän aikaa ihmettelin, kun linja-auto oli lähes täynnä matkustajia, mutta vasta ennen kemiä tajusin, että tänään perjantai ja kaikki haluaa pois tuppukylistä.
Suurin ongelma oli junalipun osto. Rautatieaseman lipunmyynnissä oli yli sadan metrin jono, joten en välttämättä sieltä olis kerennyt ostamaan lippua. Joten suunnistin junamaatille ja se herjas, ettei pendoliinoon saanut paikkalippua. Joten otin kuitenkin kemi-oulu välille lipun ja ostan sitten pendoliinosta konnarilta lipun. Tietysti joudun maksamaan kolme euroa ylimäärästä, kun asemalla lipunmyynti on auki. Mutta en kerkeä käymään siellä, kun vaihtoaika on viitisen minuuttia. Hyvä vr! Hyvä uusi juna-aika!

Olin sen verran itsekäs tänään, että kävin vain pitämässä oman osuuteni seminaarista. Tarkoitukseni oli ranskalaisin viivoin merkata paperille mistä aion puhua, mutta jäipä se tekemättä. Höpötin parikymmentä minuuttia ihan lämpimikseni työyhteisön kouluttamisesta. Perstuntuman perusteella meni ihan hyvin.

Poikkesin tuossa Stockmannin hulluilla päivillä. En aikonut mennä muuten, mutta ajattelin että käyn ostamassa iltalehden puoleen hintaan. Mulla oli tuo vetolaukku riesana, niin vasemmistoliiton kansanedustaja Jaakko Laakso aukaisi minulle oven. Stocmannin seikkailun jälkeen painuin Old Hattiin oluelle. J.V tuli sinne veljensä kanssa myös ottamaan yhdet. Käytiin City-käytävän kiinalaisessa syömässä ennenkuin lähettiin pohjosta kohti. Oulaisista asti oli vaunussa ihan yksinään. Mutta nyt oottelen linja-auton lähtöä. Reilu kaksi tuntia ja olen kotona. Matkalla oli tarkoitus tehdä seminaarityö loppuun, mutta tiesin ettei sen teosta tule yhtikäs mitään kun j.v. on seurassa. Pitää kattoa aamulla, että olenko edes kouluun meno kunnossa tämän helvetin flunssan takia. Se ratkeaa vasta aamulla kun käytän kuumemittarin kainalossa.

Väsyttää kauheasti. Siihen vaikuttaa viime yön matkustaminen ja nuhan paheneminen. Alkaa poskissa ilmeneen painetta, eli räkä menee poskionteloihin. Toivottavasti perjantaina kykenen menemään ruotsin kielikokeeseen. Toivottavasti pystyisin edes hieman kertailemaan ruotsia. Ei tuonne pääkoppaan mene mitään tietoa, kun pää on täynnä räkää. Sitä räkää on niin paljon, ettei se ainut harmaa aivosolu pysty pomppimaan.
Tämän päivän pelasti erään komistuksen tapaaminen iltapäivällä. Hän saa minut hyvälle mielelle, vaikkei tapahtuisi mitään muuta kuin että käytäisiin kahvilla. Onneksi tällä kertaa oli pari tuntia aikaa 'juoruta'. Tiedän, ettei tämä voi niin vakavaksi kuin haluaisin, mutta unelma onnesta elää. Sekin riittäisi, että edes kerran mulla olisi mahdollista herätä aamulla hänen vierestä. Ehkä saattaa olla parempi, että molemmat asuvat tahoillaan ja tapaa vain silloin tällöin. Pysyy mieli virkeänä. Olen tainnut ihastua häneen, kun tuntuu hyvältä tulla tapaamaan häntä (ei vain ja pelkästään sitä miestä, mutta melkein!).

Olen menossa yöjunalla Helsinkiin, nyt ollaan Riihimäellä. Tuli nukuttua aika huonosti. Naapurihytin miehet piti minua ajoittain herällään. He olivat ravintolavaunussa sen sulkemiseen asti. Hytissä he keskustelivat erittäin kovaäänisesti ja äänieristeet eivät ole parhaat mahdolliset näissä junissa. Puheista päätellen olivat juoneet kaikkia sekasin eli kaljaa, viiniä ja väkeviä. Toinen oli nolona, kun oli jo ravintolavaunussa oksentanut. Kesken tyhjänpäiväisten löpinöiden toinen syöksy vessaan oksentamaan. Sen jälkeen toinen toteaa, että taas tänä yönä k...i seisoo. Melkein heti kuului öitten toivotukset.
Ei kestänyt kuin reilun tunnin verran, niin taas alettiin oksentamaan. Ilmeisesti lattialle, kun vessan ovi ei kolahtanut.
Konnari tuli herättelemään heidät seitsemän jälkeen ja kysyi, että siivoaako he itse hytin vai tuleeko lasku perässä. Lupasivat miehet siivota. Kiva matka miehillä. Junassa voi tapahtua ihan mitä vaan.

Opiskelijatovereiden käytös alkaa nyppimään pahemman kerran. Kaksi vuotta olen kuunnellut valituksia ja ruikutuksia samasta asiasta, siis opettajasta.
Tähän mennessä asiasta on lähinnä purnattu keskenään ja pari adressia on väsätty ja yrittetty viedä eteenpäin = rehtorille. Tähän asti on pitänyt seurausten tapahtua heti alta aikayksikön, eikä vasta tutkinnan jälkeen. Mutta kellään ei ole tullut mieleen, että ei iso ja raskas ratas pyörähdä, ei etenkään niin nopeasti kuin moni on odottanut. Osalla on tullut pieniin mieliin, että kyseisen henkilön irtisanominen on ainut vaihtoehto ja sitä lähdetään ajamaan. Mutta kun irtisanominen ei todellakaan ole kenenkään etu. Ei ainakaan tämä kyseisen henkilön kannalta. Kaikkien pitäisi antaa mahdollisuus asioiden korjaamiseen ja töiden sekä stressin vähentämiseen työuumuksen (selviä oireita on näkyvillä!) parantamiseen.
Nyt kun ratas on saatu liikenteeseen, niin porukka alkaa vetämään sanomisiaan ja vaatimuksiaan takasin. Se joka tekee töitä asian eteen, niin se jätetään yksin. Tekijä on saattanut tehdä pohjustusta jo kuukausia tai jopa vuosia. Kiitti ihan hirveesti. On tosi suuri motivaatio yrittää parantaa ja kehittää asioita.
Että tekee taas mieli sanoa, että repikää siitä.

Kaikkea sitä tapahtuu. Mulle oli jätetty puhelinvastaajaan viesti Ympyrätalon Mehiläisestä (Helsingistä) ja ilmotettiin, että tohtori X on peruuttanut päivän vastaanoton. Minun pitäisi soittaa ajanvaraukseen. No, kun soitin sinne, niin ilmeni, että joku asiakas on ilmoittanut minun numeron omanaan sinne. Alkaa epäilyttää, että tietääkö ko. potilas puhelinnumeroaan tai sitten potilas on sanonut tai joku on näppäillyt pari numeroa väärinpäin, kuten oli Iisalmen Visan nettisivuilla. Siellä oli "suunistusvastaavan" nimi ja puhelinnumero, jossa oli kaksi numeroa väärinpäin ja sen vuoksi mulle tuli pari suunnistusaiheista puhelua. Mulle alkoi ensin tulemaan puheluita ja viestejä Jukolan viestiin ilmottautumisesta. Visan sivuilla korjattiin viestiin ilmottautuminen, mutta kun siellä oli numero väärin myös yhteystieto-osiossa. Minun numero oli siellä pitkään väärin ja sekin ilmeni sitten, kun eräs Iisalmelainen mies soitti ja kyseli tätä "suunnistusvastaavaa". Savolaisukko oli hakenut numeron nettisivuilta. Se moka korjattiin vasta sitten, kun lähetin nettisivujen kautta palautetta asian korjaamiseksi.
Inhimillisiä vahinkoja ja erehdyksiä tapahtuu. Mutta kyllä sitä alkaa nyppimään, kun niitä mokia sattuu yhden kohdalle usein.
Vai olisikohan minun pitänyt Iisalmen Visan tapauksessa ottaa ilmottautumiset ja soittopyynnöt vastaan ja jättää ne omalle pöydälle. Sitten he olisivat haukkuneet minut siitä hyvästä, kun en olisikaan oikassut heidän nettisivujen virhettä.

Ihanaa olla jälleen kotona. Tässä kerkeää nukkua reilu viisi tuntia ennenkuin kello heräättää, kun 8.30 alkaa koulu. Parempi nukkua omassa ajallisesti vähemmän kuin erittäin katkonaista unta vähän pitempään junassa. Ja kyllä se taitaisi käydä niin, että junassa en olisi juurikaan tämän aikaisemmin menossa nukkumaan ja kuitenkin pitäisi puoli kuuden pintaan herätä, jotta jäisin junasta pois Kemissä.
Tuossa Oulusta lähtevässä linjurissa oli yllättävän monta matkustajaa. Minun lisäksi oli neljä. Tavallisesti on ollut max 2 muuta. Ja nekin ovat jääneet linjurista pois reilusti ennen Kemiä. Nyt tuli 2 jopa Tornioon asti. Mie jäin vielä yksin hetkeksi matkustajaksi. Tällä yövuorolla pääsen melkein kotiovelle. Jotain hyvää tästä.

Konnari kuulutti ja kyseli linja-autoon menijöitä. Meitä on ainakin kaksi. Konnari oli soittanut Ouluun, joten kävisköhän niin, että meitä odotettaisiin. Se ei olisi lainkaan pahitteeksi. Minä taidan olla ainut joka menee Tornioon asti. Niin on käynyt kaikilla neljällä kerralla kun olen käyttänyt tätä vaihtoehtoa. Ei tässä enää ole kuin 5min aikaa siirtyä linjuriin mutta vielä ei olla edes Ouluun pysähdytty.
Heti kun pysähdyttiin, niin siirtymisaikaa oli jäljellä 2 minuuttia. Sitten kun hyppäsin linja-autoon ja istuuduin paikalleni, niin linjuri lähti välittömästi. Katoin kellosta, että on tasan tarkasti 23.20, jolloin linjurin pitäisikin lähteä. Joten tipalle se kerkeäminen jäi.

Just juna lähti Oulaisista. Haapavetiset jätti minut junaan yksin. Tai ainakin melkein. Lähtiessä Oulaisista juna on myöhässä 22 minuuttia. Loistavaa kun Oulussa ei ole kuin 28 minuuttia vaihtoaikaa. Linja-autoasemalle ei ole kuin 300 metriä, mutta siitä huolimatta saa laittaa vipinää kinttuihin, jotta kerkeää. Jos ei kerkeä linja-autoon, niin ei auta kuin mennä hotelliin yöksi ja laskuttaa vr:ää jälkikäteen. Ei tässä vielä auta huolestua, eikä huolestuminen auta jos myöhästytään. No, Vihantiin tullessa ei olla saatu kurottua aikaa laisinkaan, paremminkin pari minsaa on tullut lisää.

Lähdin iltapäivällä kotia kohti. Hetkittäin on ollut ihan loistavaa, kun ei ole tarvinnut matkustaa yksin orpopiruna junassa. Helsingistä asti on ollut yksi haapavetinen seuraneitinä. Toinen tuli Tampereelta ja kolmas Kokkolasta. Noitten kanssa on ainakin vatsalihakset saaneet harjotusta. Ei hauskuus pahasta ole, mutta kanssamatkustajat eivät ole aina tykänneet, kun me ollaan hirnuttu välillä kovaäänisesti. Mutta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että olisin jo kotona. On vielä puolitoista tuntia Ouluun. Oulusta on vielä reilun parin tunnin linja-autolla.

Tulihan tästä ihan lepposa ilta, vaikka väsyttää pirusti. Raxissa tuli syötyä liikaa pitsaa, eikä nyt enää  oikein taho jaksa juoda olutta (klo 21). Jotain piristävää pitäisi keksiä tai kohta joutuu lähteä kohti untenmaita.
Niin siinä sitten kävi, että bisset juotin loppuun ja lähettiin eri teille. Mie tulin koekäyttämään koulun asuntoa. En nyt välttämättä majoittuisi täällä joka tilanteessa. Kahdessa makuuhuoneessa on yhteensä neljälle sänkypaikka ja olohuoneessa on vielä yhdelle. Jos asunto on täynnä, niin ei täällä laisinkaan ole yksityisyyttä. Tottakai naapureille ja toisille asujille täytyy antaa rauhaa. Mutta osataanko ottaa sellaisia asioita huomioon kuin esim. vuorotyö ja seksuaaliset tarpeet? Epäilen ja varmasti monesta muustakin asiasta nousee haloo. Mutta nyt se ei ainakaan ole ongelma, kun majoitan asuntoa yksin.

Suoraan sanottuna paska päivä. Tällä kertaa vain ihan turha päivä. Se, että sanotaan että saa tulla tapaamaan rehtoria, ei pitänytkään ihan kirjaimellisesti paikkansa. Ei ainakaan se tapaaminen, johon minun toivottiin tulevan. Ennen edustajiston kokousta rehtori tuli tapaamaan meitä, jotka oli saapunut edarin kokoukseen. Siinä tilaisuudessa meille ei puheenvuoroa annettu. Ei ainakaan sellaista, että olisi voinut avata salaisen arkun ammolleen. Yksi viesti ainakin saatiin menemään eteenpäin, mutta eriasia on että onko sillä vaikutusta.
Tämä ilta saattaa kyllä muttua vielä iloksi, kun karkulainen ilmaantuisi tänne minun 'k