Kissapupu ihmetteli äiti-pupulta, miksi Hän on kissapupu. "No, kun
silloin nuorempana olin vähän villi... Ja oli pimeääkin... Niin että
sinun isäsi on sitten kissa." vastasi äitipupu. Ja tähän kissapupu
tyytyi, vakuuttihan äiti-pupu, että hän rakastaa kissapupuaan aivan
yhtä paljon kuin muitakin lapsiaan.
Aikaa kului, ja kissapupun veri veti maailmalle.
Reippaana ja sosiaalisena se ystävystyi helposti. Eräänä päivänä tuli
omituisen näköinen otus vastaan."Moi, minä olen kissapupu. Mikäs sinä
olet?""Moi, minä olen muurahaiskarhu," kuului vastaus.Jopa on
merkillinen maailma, tuumi kissapupu. Melkoisen pimeää on täytynyt olla.
Matka jatkui,ja seuraava otus laahusti vastaan."Moi, minä olen kissapupu.
Mikäs sinä
olet?""Moi, minä olen hirvikärpänen," vastaus kuului, ja kissapupu oli
entistä enemmän ymmällään. Jopa on merkillinen maailma, tuumi kissapupu.
Melkoisenpimeää on täytynyt olla, ja tuon äiti on ollut vähintään yhtä
villi kuin minunkin.
Ja taas matka jatkui, ja vielä yksi otus laahusti vastaan."Moi, minä
olen kissapupu. Mikäs sinä olet?"
"Moi, minä olen poliisikoira!"