Eilen, kun kävin juttelemassa opiskelijakunnan edustajana meidän kampuksen vastaavan lehtorin kanssa, niin saatiin yleisen palautetilaisuuden runko, pelisäännöt ja toteutus sovittua. Sehän oli kyllä tarkoituskin. Tänä aamuna piti tulla käymään vain sen verran netin ääressä, että saan kirjoitettua pienen tiivistelmän palaverista muulle opiskelijakunnalle (myöhemmissä vaiheissa opku).

Aamuksi voi tässä tapauksessa sanoa puoltapäivää. Ja tulipahan pitkästä aikaan nautittua aamiaiseksi lounas. Se ei ole mikään harvinaisuus ollut viime aikoina. Tähän myöhäiseen aamiaiseen ei ole syynä eilen juhlistettu ruotsinkielikokeessa menestyminen, vaan tulipahan kolmen aikaan yöllä herättyä lehdenjakajan metelöintiin. Kun en saanut nopeasti uudestaan unenpäästä kiinni, niin tuli sitten luettua päivän lehti. No, suurimmaksi osaksi siinä oli samat uutiset kuin eilen televisiouutisissa, mutta tulipahan samalla päivitettyä paikallisia juoruja. Lehden tekstaripalsta ja sarjakuvat kuuluvat suosikkeihini.

Kyllä se kannatti tulla käymään täällä koululla, kun taas pitkästä aikaan oli Lapin Sotilasläänin kutsunnat. Kivahan se oli katella noita pikkupoikia, kun heillä oli hieman pallo hukassa missä kutsunnat järjestetään. Osa poikasista eivät olleet osanneet lukea mainosständejä, joita oli ripoteltu pitkin pihaa.

No, tuli tiivistelmä kirjoitettua ja lähetettyä kaikille opkun jäsenille. Samalla tuli lähetettyä ne sovitut tehtävät eteenpäin. Kyllä sitäkin on tässä ties kuinka kauan jo yritetty. Sitten, kun opettajat ovat tehtävät lukeneet ja arvostelleet, niin opinnot pompsahtaa huimasti eteenpäin. Hyvä niin.

Vaikka tänään on pikkulauantai, niin jää kyllä juhlimiset kokonaan, kun ei ole enää varaa. Maanantaina pompsahti tilille opintoraha ja asumislisä. Ja sen jälkeen kun maksoin vuokran ja puhelinlaskun, niin tilille jäi autuaalliset 53centtiä. No mani, no hani? Onneksi lompakossa on muutamakymppi rahaa, joten niitä en taida juhlimiseen kuluttaa. Niille rahoille on parempaakin käyttöä. Vielä tämä heikko rahatille ei ahdista, mutta parin viikon kuluttua kylläkin. Sitten vasta alkaa miettimään, että mistä hiivatista sitä saisi muutaman euron helposti. Niitä töitä, mitä tällä hetkellä opiskelijoille tarjotaan, niin saa hyvässä lykyssä 3-5 euroa tunti. Eikä minua nyt jostain kumman syystä hirveästi hotsita mennä lapsia hoitamaan tai kerhoja vetämään. Pari kauppaa tarjoaa varastohommia tuolla viiden euron tuntitaksalla. Mutta molemmilla on vähän huono tapa soittaa puolituntia aikaisemmin töihin ja sitten kun pääsee työpaikalle, niin saa kuulla, ettei töitä ole kuin hyvässä lykyssä kahdeksi tunniksi. Tai sitten työpaikka on sellaisen matkan päässä, että olisi autolle tarvetta. 20-25 kilometriä ei ihan talvikelillä viitsi alkaa kulkemaan pyörällä tai kävellen. Ja ne julkiset kulkuvälineet eivät kulje juuri siihen suuntaa tai siihen aikaan, että olisi mahdollista kulkea töissä. Vai pitäisiköhän tässä hankkia itselle kesälada? Joten se siitä.

Mutta marinat sikseen ja iloa naamaan! Jos ei muusta, niin sitten vaikka siitä, että ulkona ei ole kuin viisi astetta pakkasta, eikä sada lunta eikä tuule, niin on hyvä lähteä ulos kävelylle. Ja niin täytyyhän sitä pikkulinnuille käydä viemässä kuivat leivän kannikat evääksi. Niitä pikkutirppoja ja oravia on kiva seurailla.