Tiistaina saatiin lisää asukkaita meidän "kommuuniin". Tuli asumaan sellainen mukava, reiluntuntuinen nuorimies. Nimi ei kertonut yhtikäs mitään, mutta heti, kun näin naaman, niin tunnistin. Ollaan pari kertaa koulun tapahtumissa törmäilty. Saatiin ainakin vähän eloa asunnolle. Jätkän kanssa sentään keskustellaan ja pystytään puhumaan asioista ja asioiden vierestä. Enää tämä kämppiseukko ei sälytä takkia ja kenkiä omassa huoneessa, vaan on uskaltanut jättää ne eteiseen. Tänään hän poistuu maisemista. Jostain kumman syystä ei tule suru puseroon, vaikka ei enää tavattaisikaan! Ehkä enää minun ei tarvitse "tuhlata" turhaan energiaa ihmettelyyn. Mutta ainoana negatiivisena asiana on, että maanantaina tulee uusi eukko kuvioihin. Tiistaiksi jo kerkesin sopia treffit, joten toivottavasti saadaa olla edes hetkn aikaa rauhassa. Tai pikemminkin toivotaan sitä, että muut ovat siihen aikaan päivästä töissä.  Kun on taas pitkästä aikaan sellaiset tärskyt, että ennaakkoon tiedän miten ne päättyy! 100c.gif  Sen mullekin jotain iloa taas vaihteeksi. Tämä aiheuttaa sen, että sisäistä kutinaa reilusti ilmassa! Sisäistsä iloa lisää se, että tiedän saavani olla viikonlopun aivan yksinään rauhassa. Jos vaikka saisin taas tehtyä lisää rästiin jääneitä tehtäviä.
488818.jpg