Tulipahan oltua viikonloppu Voionmaalla ammattiliiton koulutuksessa. Totta kai kurssi oli poliittissävytteinen, mutta mikä toiminta ei olisi poliittista? No, pääasiassahan me mietittiin toimintaa nuorten kannalta ja mediakriittisyyttä. Viikonlopussa parasta oli, kun Anu Raipia puhui käytännön vuorovaikutuksesta. Tai oikeastaan hän ei paasannut perinteiseen tyyliin, vaan pani meidät tekemään käytännön harjoitteita. Pirun hauskaa meillä ainakin oli. Puolentoista tunnin "leikkimisen" jälkeen tuli tehtyä johtopäätös, että mokaaminen on sallittua. Pahinta tietyissä tilanteissa (kuten esitelmää pitäessä) on mokaamisen pelko. Mutta kuten Anu sanoi, että eihän kuunteleva porukka todellakaan tiedä mitä ja mistä esitelmöitsijän pitäisi puhua, vaikka aihepiiri olisikin tiedossa. Ja jos vetoketju jää auki, niin yleisöltä saa helposti sympatiat. Kyllä useinmiten yleisö on esiintyjän puolella.
Kyllä me siellä kurssi kerettiin iltaa viettämään, hieman kosteissa merkeissä. Saunomisen ohessa kerettiin "leikkimään" joukkuelajeja. Tietysti oli tietovisa, sitten syötiin cream cakkereita ja oluenjuontiviesti. Jostain kumman syystä jotenkin meidän porukalle sopivia lajeja. Tällä kertaa ei tullut voittoa, mutta tärkeintä on rehti lahjonta ja osallistuminen. Oluen juontiviestissä piti vetää sukkahousu jalkaan, niin eräs tosi "fiksu ja filmaattinen" mieshenkilö veti saunan jälkeen sukkikset jalkaan ja tuli paistamaan makkaraa. Hän esitteli sukukalleuksiaan, kun hän ei ollut laittanut alushousuja jalkaan. Meillä muilla meinasi mennä muutenkin hermot hänen kanssaan. Sanottiin muutamaan otteeseen erittäin suoraan mitä mieltä me hänestä ollaan. Hän aina kysyi, että vittuilaanks me hänelle? Eihän me vittuiltu, sanottiin asiat niinkuin me se koetaan. Mutta kaikesta huolimatta kaveri ei ymmärtänyt viestiä.
Eilen, kun pääsin koulukaverin kyydissä takaisin tänne Helsinkiin työoppimisasuntoon, niin alkoi taas hieman käämit lämpeämään. Oli kämppis järjestänyt hienon tiskivuoren ja kämppä oli noin muutoinkin sekaisessa järjestyksessä. Mikä parasta tämä minun "hovikuski" kävi vessassa ja yllättyi, kun vessanpötössä oli ollut lähes syömätön tikkujäätelö. Tikku oli vielä jäätelössä. Jätkä kuitenkin otti jäätelön pois pytystä. Olisi se ollut kiva, jos pytty menee kunnolla tukkoon. Että näin fiksua toimintaa! Ja kun kaiken lisäksi ihminen erittäin tarkasti lajittelee roskat. Eikö ihan oikeesti pitäisi myös tajuta se, että jäätelötikut eivät todellakaan kuulu vessanpönttöön! Jäätelön olisi voinut sulattaa vesihanan alla tai jättää lautaselle sulaamaan tai olisi sitten veistä/haarukkaa/lusikkaa käyttänyt apuna jäätelön irrottamiseen tikusta. Mutta joku on todella urpo tyyppi. Jostain kumman syystä alkoi tällainen pikku asia risomaan.

Mutta päätän tämän ruinauksen tällä kertaa tähän Anu Raipian sivuilta otettuu aforismiin:

Parempi hävetä hetken aikaa, ku katua koko loppu ehtoon