Teksti on kopioitu Iltalehdestä!

 

"Oivalla nainen - ja menesty!

27.11.2006 19:10 iltalehti

 

Onko sillä väliä, kuka asioista päättää? Onko miesten ja naisten tapa ajatella, suunnitella, toimia ja johtaa erilainen?

Miksi ajatellaan, että sukupuolten välillä pitäisi vallita oikeudenmukainen tasapaino, mutta tasapainon toteutumista vastustetaan käytännössä ylen kiihkeästi?

Aluksi pieni faktakertaus.

Moneen kertaan on jo todistettu, kuinka vähän naisia on pörssiyhtiöiden hallituksissa ja johtoryhmissä. Mitä ylemmäs niiden sisäisessä hierarkiassa noustaan, sitä harvinaisemmaksi nainen käy.

Miehinen virkamieskunta tekee pohjat kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Asiantuntijoiksi ja keskijohtoon naisia on alkanut jo nousta, mutta virkamieseliitti on niin miehinen, että hirvittää. Siinä ei muutama naiskansliapäällikkö juuri paina.

Politiikassa kansa saa sanoa sanansa, kun valitaan kunnanvaltuutettuja ja kansanedustajia. Mutta siinä kansan ääni ei enää paina lainkaan, kun nämä kansan valitsemat ryhmittyvät eri tason työryhmiin ja valitsevat niihin johtajiaan.

Karu tosiasia on, että eduskunnan valiokunnissa miehet ovat kahmineet parhaat ja vaikutusvaltaisimmat paikat, samoin eduskuntaryhmissä, ministerivaliokunnissa ja ministerityöryhmissä.

Naiset ovat sivuroolissa, olipa kansa antanut heille vahvan taikka heikon mandaatin.

Sama henki vallitsee kuntatasolla. Suomen 114 kaupungin ykkösistäkin eli kaupunginjohtajista vain 16 on naisia.

Eduskuntapuolueista kuudella on miespuheenjohtaja ja vain kahdella pienellä nainen.

Myös valtaa käyttävät puolueiden puoluehallitukset ovat miehiset. Vain vihreillä on naisenemmistö: seitsemän naista ja viisi miestä. Demareilla puntit ovat tasan 9-9. Kaikilla muilla puolueilla on puoluehallituksissaan vahva ukkovalta.

Miten tällainen sukupuolijako heijastuu käytännön elämään?

Jokainen ihminen on parhaimmillaan asioissa, joista hänellä on omakohtaista kokemusta. Oma kokemus voittaa aina hyvänkin teorian. Omat kokemukset vaikuttavat näkemyksiin ja sitä kautta päätöksentekoon.

Kun nuoria naisia alkoi nousta eduskuntaan, Arkadianmäelläkin alettiin puhua lapsista ja perheiden arjesta enemmän ja todenmukaisemmin kuin ennen. Myös eduskunnan työskentelymenetelmiin tuli perhe-elämää helpottavia muutoksia: luovuttiin esimerkiksi yöistunnoista.

Kuinka monta kertaa nainen onkaan huudahtanut elämänsä aikana: "Tämän täytyy olla miehen suunnittelema!" törmätessään mielestään ontuvaan suunnitteluun ja outoihin toteutuksiin.

Peilit on sijoitettu liian korkealle, keittiön ja kylpyhuoneen kaapit samoin. Autoissa ei ole paikkaa käsilaukulle, ja kaasupolkimen kulma on väärä korkokengälle. Bussien käsilenkkeihin ei nainen hevin yllä. Julkisten tilojen ovet ovat lyijynraskaat...

Pyöräilijät saavat polkea sileitä teitä, mutta naisten tallaama mukulainen jalkakäytävä on mahdoton muulle kengälle kuin läskipohjalle. Eteistilojen ritilät rikkovat piikkareiden korot...

Ja eduskunnan lisärakennuksen naisten vessan on takuulla suunnitellut mies: on vain huippumodernit lavuaarit, mutta käsilaukulle ei ole mitään laskupaikkaa!

Kukapa tietäisi paremmin mitä nainen tarvitsee kuin nainen itse! Miksi siis ei päästää myös naisia paikoille, joissa ajatellaan, suunnitellaan ja päätetään? Naisethan tekevät valtaosan elämän pienistä ja isoista päätöksistä. Ja mikä kelpaa naisille, kelpaa tutkitusti myös muille.

Suuressa Lännessä tämä on jo oivallettu bisnesmaailmassa, ja menestystä kuvaavat käppyrät sojottavat kyseisillä yrityksillä kohti taivasta.

Naiset ovat valtava mahdollisuus myös Suomessa niin talouselämässä kuin politiikassakin, ken vain sen ensin oivaltaa.

 

RAILI NURVALA"