Näin ne syksyiset päivät kuluu ihan hurahtamalla. Ja mitään en saa aikaiseksi. Mihinkään järkevään tekemiseen ei löydy motivaatiota. Olen kyllä hyvin suunnitellut rästitehtävien tekoa, mutta siihen se on jäänyt. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Tai jos olen tehnyt joitain, niin olen lukenut jotain muuta kirjaa kuin oppikirjaa tai sitten olen katsonut lähes kaikki televisiosta tulleet ohjelmat. Luin tuossa parissa päivässä Kreetta Onkelin kirjan: Iloinen talo. Kirja kertoo avoimesti kirjailijan lapsuudesta alkoholistiäidin lapsena pienessä keskisuomalaisessa kylässä. Katsoin sen kolmiosaisen tv-sarjan Kotikatsomosta, ja se aiheutti lukemisen tarpeen. Kirja oli minusta koskettavampi, rankempi ja parempi kuin tv-sarja.

Eilen satuin vähän ennen kahtatoista aukaisemaan telkkarin, niin jäin sitten koukkuun kun SubTV:ltä tuli Ihmemies MacGyver. Jostain kumman syystä siitä tuli mieleeni yksi entinen työkaveri. Hän osaa tehdä vaikka mitä, hän tietää kaikesta kaiken ja enemmän kuin kukaan muu sekä on muutenkin erittäin hyvä, jopa täydellinen. Hän useaan otteeseen kehui kuinka hyvä ja tehokas työntekijä hän on, mutta minä en juurikaan muuta nähnyt hänen tekevän kuin surffailevan netissä ja nuoleskelemassa esimiehiä. Mutta tapansa kullakin. Jostain kumman syystä hän saa minut hymyilemään hieman vahingoniloisesti.

Kun kävelin koululle hakemaan matkashekkiä opintotukilautakunnan kokouksen vuoksi, niin näytti tuo sää ankealta. En sitä moiti, ettei ole liukasta. Mutta yleensä tähän aikaan vuodesta täällä on talvi, eikä tälläistä lumetonta ja jatkuvaa vesisadetta. Toivottavasti tässä ei mennyt tämän talvet lumet. Kyllä jouluna ainakin täytyy olla lunta ja mieluiten muuloinkin sen verran, että maa pysyy valkoisena.

Mutta ei tässä auta kuin sulkea netti ja lähteä ostamaan junalippuja. Jos vaikka sen jälkeen saisi tehtyä jotain ja joissain........ Vanomatta paras.