Lauantaina alkoi pännimään, kun olin suunnitellut pyykin pesemistä. Pyykkituvan avain ei ollutkaan siivouskaapissa. Meille annetut työoppimisasunnon ulko-ovenavaimet eivät käy pyykkituvan oveen ja sen vuoksi pyykkituvan avain on kaikkien asunnon käyttäjien käytössä ja säilytyspaikkana on siivouskaappi. Kämppis pesi viime torstaina pyykkiä, joten avain on melko varmasti hänellä. Torstai-illan (silloin hän laittautui baari-iltaa varten) jälkeen en ole nähnyt kuin vilaukselta, kun näin hänet nousevan junasta perjantai-aamuna (olin menossa töihin). Viikonlopuksi hän aikoi mennä kaverinsa luo. Ihan hyvä, että poistuikin. Sain olla kaikessa rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Kovin hiljaista täällä ei ollut, kun soitin tietokoneen kautta musiikkia tai telkkarista tuli jotain älämölöä taustalta. Sainpahan kulkea asunnossa alushousut ja t-paita päällä. Olen aina tottunut kulkemaan kotona erittäin vähissä tai muuten vain rennossa vaatetuksessa. Ja nyt kun joku ventovieras (tai ainakin melkein ventovieras), asuttaa samaa asuntoa, niin omat hyväksi koetutu tavat eivät pääse kukoistamaan. Lähes kokoajan täytyy olla varuillaan, että koska ja kenen kanssa kämppis pölähtää sisään. Täällä asunnossa kuitenkin saa olla muutenkin hieman varuillaan, kun asunto on ensimmäisessä asuinkerroksessa (käytännössä kakkoskerroksessa) ja ohikulkevat näkevät erittäin hyvin sisälle, jos nostavat katseen hieman ylöspäin. Talon takana on mäen nyppylä, jossa sijaitsee purettava päiväkoti (?) ja sen piha on suoraan samalla tasolla kuin makuuhuoneitten ikkunat. Että on verhot pidettävä kiinni tai on kuljettava vaatteet päällä.

Viime viikon maanantaina kävin kaupassa ja samalla ostin sixpakin olutta. Laitoin sen tietysti jääkaappiin, kun en TODELLAKAAN halua juoda huoneenlämpöistä olutta. Tämä kämppis mulkaisi minua, kun eräänä iltana katoin telkkaria ja join pullonsuusta olutta. Silloin ajattelin, että minkälainen nipottaja tuli samaan asuntoon asumaan. Kaikesta päätellen ei hänkään ole täysin absolutisti, kun perjantai-aamuna näin hänen saapuvan kotio hyvässä humalassa (ks. perjantain tilitys "Taukokirjoittelua"). Jos arkena tulee juotua alkoholipitoisia, niin ei niitä kovin paljoa pysty juomaan, kun en halua mennä työharjoittelupaikalle krapulassa tai kännissä. Viikonloppuisin voi ottaa vähän enemmän, mutta minun budjetti ei kyllä kestä sitäkään. Lauantaina kävin kaupassa ostamassa sapuskaa ja samalla tuli ostettua mäyräkoirallinen olutta (kun sai niin halvalla!). Muutama oli tarkoitus ottaa, kun tuli kirjoitettua ja katsottua telkkaria. Sain katsoa telkkarista mitä halusin, kuten Karpon, Simpsonit, Uutisvuodon ja Itsevaltiaat. Tuossa viikolla tuli sen verran selkeästi esiin, että kämppis haluaa katsoa Salatut Elämät, Idolsin ja Kauniit ja Rohkeat. Onneksi en ole aina tuon viimeisen ohjelman aikaan kotosalla, yleensä. Enkä ole riippuvainen muista ohjelmista kuin Karposta, Uutisvuodosta ja Itsevaltiaista.

On nämä arki-illat olleet melko rauhallisia. Olen saanut olla ihan yksikseen. Siis täällä yhteismajoituksessa, Kannelmäessä. Aamuisin kämppis on jäänyt nukkumaan, kun olen lähtenyt töihin ja iltaisin vasta kymmenen jälkeen on saapunut kotio. Ei se minua todellakaan haittaa, vaikka vietäkin aikaa itsekseni, kyllä mulla tekemistä riittää. Voin jopa sanoa, että viihdyn erittäin hyvin itseni kanssa. Mutta kyllä tässä täytyy alkaa aktivoitumaan. Jos ei muuta, niin katselemaan ihmisiä, kun he shoppailevat tai treffata entisiä työkavereita. Heitä olisi kiva tavata pitkästä aikaan ja vaihtaa kuulumisia, siis juoruta. Mutta nautitaan nyt täällä Helsingissä olosta täysin rinnoin.