Opiskelijan onnellisimpia hetkiä, kun saa aamulla nukkua pitkään. Joskus näitä päiviä tulee, kun on työoppismisjaksolla, itsenäistä työskentelyä, verkko-opiskelua tai tulee otettua ihan omaa lomaa.
Hitaiden aamutoimien jälkeen päätin tulla käymään koululla vain sen verran, että saan luettua sähköpostin ja koulun sisäisen intranetin (myöhemmässä vaiheessa pelkästään HP). Mutta se ei näköjään ollut fiksu ratkaisu.
Tunteet kuumenee ajoittain tosi korkealle, kun lukee HP:n tekstejä. No, huomaa kyllä, että porukka on vielä lasten kengissä. Halutaan parantaa maailmaa, mutta ei tehdä muuta kuin puhutaan keskenään, eikä tehdä käytännössä asioille yhtikäs mitään. Sitten, kun joku ihan oikeasti tekee jotain, niin sitten ei ole enää ketään joita se asia on risonut. Opettelisivat toimimaan käytännössä!
Tai toisessa esimerkissä, että eräs henkilö lähettää HP:n kautta viestin. Siitä henkilö saa palautetta, että voisi tulla naamatusten parantamaan maailmaa. Mutta miten hitossa voi tulla paikanpäälle keskustelemaan asioista, kun ei välttämättä ole edes paikkakunnalla. Meidän opinahjossa on mahdollista opiskella kahdellatoista (12:lla) paikkakunnalla ja siihen päälle vielä ulkomaan vaihdot, itsenäiset- ja verkkokurssit sekä työoppimiset päälle. Eli jos hyvin suunnittelee opinnot, niin ei ensimmäisen vuoden jälkeen hirveästi tarvitse omalla "kotikampuksella" käydä tai ei tarvitse huosun takamusta koulun penkillä kuluttaa.
*hali*
Kommentit