Pitkästä aikaan ole käymässä Helsingissä. Kun tulin yöjunalla, niin olin aamuruuhkan aikaan asemalla, noin 8.30. Täällä ihmiset eivät ole tottuneet siihen, että aamuruuhkan aikana joku kulkee matkalaukun kanssa. Eräs kiireinen jakupukuun pukeutunut nainen törmäsi laukkuuni. Olen punaisessa takissa, lakissa ja matkalaukkunin (= perässä vedettä laukku) on kirkkaan punainen. Eli oletin, että minut oltaisiin huomattu tai ainakin laukkuni oltaisiin huomattu. Mutta sainpahan sisäiset naurut, kun rouva hienohelma potkaisi varpaansa ja kirosi. noh, kumpikin oli pahoillaa. Jälkeenpäin mitin miksi minunkin piti olla pahoillaa. Ei minun tarvitse olla pahoillaan, kun olen olemassa ja matkalla koulutustilaisuuteen. Koulutustilaisuus kestää koko viikonlopun, joten vaihtovaatteet ja kannettava tietokone eivät olisi mahtunut reppuun. Eikä opiskelijalle ole sellaista kannettavaa laukkua, johon kaikki tarpeellinen olisi mahtunut mukaan. Mutta kaikesta huolimatta, vaikka olisi julmetun kova kiire töihin, niin pitäisi sen verran katsoa eteensä, että pystyisi väistämään tällaiset kävelevät "karavaanit".

Toinen minua hauskuuttava juttu tapahtui keskustan S-marketissa. kävin ostamassa sieltä kaksi mehupurkia illaksi. Kassalla oli sen verran jonoa, että kassalla eräs asiakas maksoi ja minun edellä oli yksi mieshenkilö. Tämä mies nosti koko korin kassahihnalle. korissa oli neljä mansikanmakuista viiliä. Kassaneidille tämä mies heti kättelyssä sanoi, että hän tietää kuinka paljon hänen ostoksensa maksavat. Ja hieman ennen maksua, hän tokaisi aika ikävään sävyyn, että hän haluaa sitten kuitin ostoksista. Siinä vaiheessa hykertetlin itsekseen, että kuitihan yleensä saa automaattisesti, ellei sano, ettei halua kuittia. Kun siinä kassaneidin ympärillä ei ollut tilaa, niin hän kysyi minulta, että laittaisinko korin telineeseen, jossa oli muitakin koreja. Ensin oli hieman hämilläni, mutta tietysti laitoin, kun tämä miesasiakas ei ollut hievahtamassa siihen suuntaan, että hän voisi laittaa korin oikeaan paikkaan. Tämän miehen yksinkertaisuus oli samalla hauskaa ja huvittavaa.

Kolmas tapaus sattui rullaportaissa. Kun tuon vetolaukun kanssa menin rullaportaisiin, kun en olisi voinut sitä kantaa portaissa hankalan korkeuden vuoksi, enkä käytä Helsingissä "kusikoppeja", eli hissejä. Joten rullaportaissa levittäydyin koko portaisen leveydeltä, niin takana alkoi kuulumaan jupina, että turistit valtaavat kaikki julkiset tilat, etenkin rullaportaat. Jostain kumman syystä oli pakoa sanoa sen verran takaisin, että jos on kerta tarve päästä ohi, niin asiasta voisi sanoa ääneen muutenkin kuin ruikuttamalla. Jos helsiinkiin ei sovi turisteja ja muita matkalaisia, niin kuinkahan monen työpaikka olisi oikeasti vaarassa? En uskalla arvioida, mutta joku tietää kuinka moni saa elantonsa välillisesti tai välittömästi turismista, niin heittäköön palautetta.

Päätän tähän tämän raportoinnin reissusta, mutta jos on aihetta, niin kyllä palaan takaisin. Ja jos pääsen vain nettiin!