Tiistaina lähdin melkein kaksi tuntia aikaisemmalla linja-autolla, mitä oli tarkoitus. Lunta tuli sentin verran, joten totesin, etten viitsi painavaa "matka-arkkua" kiskoa pehmeillä ja lumisilla jalkakäytävillä, joten pummasin autokyydin kotoa keskustaan (n. 2km), kun isä meni hakemaan äitiä linja-autoasemalta. No, tässä kun laskeskelee kävelyajan suurinpiirtein kotoa linja-autoasemalle, niin nyt en lähtenyt kuin tunnin verran aikaisemmin kuin oli tarkoitus.
Linja-autossa järkytyin, kun tuon toisen valtatien rieunaan oli tullut jumalaton valopylväs, jossa luki isolla "market center". Sitä kyllä pystyteltiin jo torstaina, mutta silloin en tajunnut pylvään kokoa. Mutta toisaalta ymmärrän oikein hyvin pylvään koon, kun tietää kenen pystyttämä se on ja mitä kauppaa se mainostaa. Ei se enää taida olla Tornion suurin kauppa pinta-alaltaan, mutta sieltä saattaa löytää ihan mitä vaan laillista ja tarpeellista, paitsi ei huonekaluja, ei ainakaan sellaisia isompia.
Toinen mikä järkytti oli se, että Kemin rautatieaseman odotustila oli siivottomassa tilassa. Ei muuten, mutta eräässä nurkassa oli käyty nauttimassa grilliruokaa. Sitä oltiin tuotu 5 annosta. Osa roskista oli laitettu asiallisesti roskikseen tai roskiksen viereen lattialle, mutta mandariinin kuoret oli heitetty pitkin lattiaa. Jos matkamies on nälissään, niin on syytä osata laittaa roskat roskikseen. Tässä missä istun, niin näkyy kolme roskiskista. Eli kaikki roskat olisivat mahtuneet roskiksiin, jos roskaaja(t) olisi(vat) viitsineet vain kävellä kymmenkunta askelta. Niin, että on laiskuus huipussaan. Miksi ja miten voi olla roskien laitto roskikseen näin vaikeaa? Siivoojilla on muutakin tekemistä kuin korjata tällaisia jälkiä! Ja jos ei muuta kiusaa keksitä siivoojalle, niin silputaan lehtiä! Toinen mikä minua on ihmetyttänyt on pullojen rikkominen ja tupakan tumppien heittely sinne tänne. Jos palautuspulloja ei viitsi viedä kauppaan, niin jättäköön ne ehyeksi. Kyllä ne joku ottaa tarpeeseensa ja vie kauppaa.

Istuskellessa ja Matkaan-lehteä lukiessa oli kiva tarkkailla matkustajia Kemissä. Ei niitä matkustajia kovin montaa ollut, mutta kuitenkin. Kaikki meni mahdollisimman kauas toisistaan istumaan, lukemaan lehtiä, kirjoja, näppäilemään puhelimia ja näyttämää mahdollisimman nyrpeää naamaa, jottei kukaan tule vahingossakaan häiritsemään tai kysymään mitään. Mutta voi inttijätkä-parka! Ja ihan kivassa humalassa hän oli. Saapui kyselemään Rovaniemelle menevästä junasta. Juna oli jo kerrinnyt lähtemään seitsemän (7) minuuttia aikaisemmin (junan lähtöaika oli 21.18). Millään julkisella kulkuvälineellä ei pääse enää tämän vuorokauden puolella Rovaniemelle. Linja-autolla pääsee, mutta lähtee yhden jälkeen yöllä ja kiertää Tornion kautta, joten sekään ei ole kuin vähän ennen neljän Rovaniemellä. Toivottavasti kaverit lähtee viemään kasarmille tai kaverit jeesaa siellä päässä. Toivottavasti ei narahda punttiksella olosta, ei ainakaan niin viiminen käry olis, että ylemmät natsat jäis tienaamatta.

Heti kun konnari kävi leimaamassa liput, niin oli ihan pakko lähteä käymään ravintolavaunussa. Pitihän se perinteinen, mutta kallis olut ostaa. Keski-ikä näytti olevan lähempänä 60. Minun lisäksi täällä on neljä naista ja 22 miestä. Kaikki pöydät oli varattuina, mutta yhtä monta istumapaikkaa oli vielä vapaa kuin oli asiakkaita. Vähänenkin porukka saa korvia vihlovan metelin aikaiseksi. Pitää tässä yrittä "salakuunnella" mistä puhutaan, jos vaikka pystyis liittymään keskusteluihin.
Käytävän toisella puolella istui kolme pukumiestä ja puhelivat erittäin kovaäänisesti osakesijoittamisesta rahan arvosta 50 vuotta sitten ja nyt sekä Kemijoen rannalla olevista maatiloista, kuka omistaa ja kuinka paljon. Heidän keskustelu on niin kovaäänistä, etten pystynyt kuulemaan kunnolla edes omia ajatuksia. Mutta mitä kaikkea kivaa näkeekään ravintolavaunussa. Seurasin, kun parikymppinen jätkä söi kolmioleivän haarukalla ja veitsellä ja sen jälkeen kääri muoviset ruokailuvälineet paperiin ja sitten taskuun. Se sai minut hymyilemään, ainakin sisäisesti.
Arki-iltana ei ollut sopivaa henkilöä tai seuruetta keskusteluseuraksi. Etenkin, jos vaatimuksena olisi ollut kivan näköinen mieluiten alle 45 vuotiasta uros. Muutama hyvä vaihtoehto oli, mutta yksi kulki käsikädessä nuoren naisen kanssa ja toinen oli alle 18-v, eikä sekään saanut olla kovin kauan raflassa, kun hänet ajettiin pois ostamattomuuden vuoksi. Ja se kolmas vaihtoehto kuului sarjaan 60 ja kuoleman välistä. Kun lähdin raflavaunusta pois, niin ravintolavaunusta ajetut alaikäset olivat tavaravaunussa likavaatepussien päällä makoilemassa ja soittamassa puhelimella musaa. Kyllähän sielläkin voi siettää aikaansa, mutta eikö istumavaunuissa tai makuupaikka olisi ollut hieman mukavampaa?
Makuupaikalla yhtäkkiä tajusin, että minullahan on mukana cd/mp3-soitin, joten otin kuulokkeet aloin testailemaan mitä radiokanavia tuosta paneelista kuuluu. Radio Ykkösen ja Radio Suomen tunnistin heti, mutta kolmelta tuli sellaista rämpytystä, jota en tunnistanut. Kuuntelin melko pitkään Radio Suomea. Sieltä tuli ihan loistavaa musiikkia ja melko laidasta laitaan, niin kotimaista kuin ulkolaisia, niin kuuskytluvulta kuin tämän päivän poppihumppaa.

Aamulla järkytyin vähän yli kaheksan, kun makuuhyteissä kuului pimpelipom ja konnari ilmotti, että kohta ollaan Tikkurilassa, sitten Pasilassa ja aikataulun mukaisesti Helsingissä. Konnarilla taisi olla liian suuret luulot junasta, kun Pasilasta Helsinkiin olisi pitänyt keretä kahdessa minuutissa tai sitten Tikkurilan jälkeen ajettiin jostain syystä hitaammin. Joten pari minuuttia olla myöhässä. Joittenkin aikataulu on minuuteista kiinni, mutta onneksi en kuulu siihen joukkoon.

Keskiviikko meni sitten opintotukilautakunnan kokouksessa. Eihän me tehtykään kuin töitä viisi ja puoli tuntia töitä, jotta saatiin tehtyä kaikki Kelan antamat opiskelijoiden opintotukipäätökset. Meille tulee Kelalta kyseilyitä, että mitä tiettyjen opiskelijoiden kanssa pitäisi tehdä, annetaanko heidän nostaa opintotukea vähäisiin opintopisteisiin nähden vai katkaistaanko opintotuki. Pahimmassa tapauksessa joudumme jopa suosittelemaan, että opintotukea lähdetään perimään takaisin.

Keskiviikkoilta menikin sitten kyläillessä siskon ja kummitytön luona. Kummityttö esitti minulle vaikean kysymyksen kaupassa: "Mikä on hyvää kermavaahdon kanssa?" Enhän minä tietenkään tiennyt, mutta kummityttö kertoi, että isot lätyt ovat hyviä kermavaahdon kanssa. Illalla kahdeksan jälkeen ei enää viitsitty alkaa tekemään itse lättyjä, joten ostin kaupasta niitä valmiita.

Torstaina sain tietää, että "Kohmelon" syyskokous on peruttu, kun ilmottautuneita osallistujia oli niin vähän, joten pääsin sittenkin lähtemään perjantaina takaisin kotiin. Torstai iltapäivä ja ilta hurahti treffeillä. Torstain treffit saavat vieläkin minut hymyilemään sisäiseti. Tuollaisia treffejä voisi olla hieman useammin! Torstaina päivällä ennen treffejä hetken aikaa tupeksin rautatieasemalla ja eräässä R-kioskissa oli "loistava" pulloteline. Kaikkea sitä näkeekin! Onko tämä R-kioskien uusinta muotia, vai onko joku ohikulkija tehnyt kiusaa?

Perjantai meni shoppaillen ja elokuvateatterissa. Kävin Kinopalatsissa katsomassa Karvakamut ja Kaltevan tornin. Kumpikin oli hyviä elokuvia. Kyllä tuo Koivusalon Kalteva torni oli taas parempi, mitä elokuvakriitikot ovat antaneet ymmärtää. Ainakin osa kriitikoista ovat lähes haukkuneet sen maan rakoon, mutta elokuva oli hauska, vaikka aihe on vakava. Parhaimpana asiana leffassa oli, että Johannes kun kuuli ääniä, niin ne ihan oikeasti kuului myös elokuvassa.

Paluumatka takaisin pohjoiseen tuli suoritettua vanhoissa makuuvaunuissa. Kyllä ne vain liikaa kolisee, joten eipä tullut senkään vuoksi nukuttua. Kemissä olin kahdeksan pintaan, kun juna oli myöhässä. Jos oltaisiin oltu oikeaan aikaan, niin oltaisiin oltu puolisen tuntia aikaisemin. Siinä vaiheessa naureskelin itsekseni, että onhan se kiva odotella Kemissä linja-autoa puolitoista tuntia. Ja kun kaikista parasta oli, että kyseinen juna menee Tornion ohi Kolariin. Hyvä VR! Hyvä Tornio! Kumpikin syyttää toisiaan, ettei pystytä rakentamaan turvallista seisakettä ja kumpikin haluaa, että toinen osapuoli maksaa kustannukset. Mutta tämä kinastelu ei tuo lisää matkustajia Tornioon. Kyllä ihmiset haluaa päästä perille mahdollisimman helposti ja vaivattomasti. Tällä hetkellä tuo julkisten kulkuvälineitten käyttö ei ole sitä!